Karkeakarvainen kettuterrieri () on varsinkin kettujen, mutta myös muuhun luolametsästykseen kehitetty englantilainen koirarotu.
Rotu juuri ylsi vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata karkeakarvaista kettuterrieriä.
Ulkonäkö Karkeakarvainen kettuterrieri on säkäkorkeudeltaan vajaa 40 cm korkea, neliömäinen koira. Kallo on yhtä pitkä kuin kuono-osa, ja molemmat kapenevat hieman. Tummien silmien ilme on älykäs, kirsun pitää olla musta. Korvat ovat tukevat, pienet ja V:n muotoiset taittuessaan selvästi poskia kohti. Runko on lihaksikas ja tiivis. Raajojen tulee olla suorat ja tasapainoisesti kulmautuneet. Perinteisesti häntä on typistetty (Suomessa typistyskielto), pitkänä häntä ei saa kaartua selän päälle. Hampaiden pitää olla täydelliset ja tasapurennassa. Liikkeet suorat ja yhdensuuntaiset, takajaloissa joustava työntö. Karva on tiheää ja hyvin karkeaa. Runsaampi karvoitus kuonossa, kulmakarvoissa sekä jaloissa. Karkeakarvaisen kettuterrierin turkki on yleensä kirjava, eli siinä on pääosin ruskeaa, mustaa ja valkoista.
Turkinhoito Karkeakarvaisen kettuterrierin turkki on mahdollisimman karkeaa ja hyvin tiheää. Se vaatii säännöllistä hoitoa, karva tulisi joko nyppiä tai trimmata koneella, 3–4 kertaa vuodessa. Nyppiminen ei satu koiraan, kun sen tekee oikeaan aikaan karvan ollessa ”kypsää”. Näyttelytrimmauksen tekeminen vie paljon aikaa ja on vaativaa.
Luonne ja käyttäytyminen Kettuterrieri on energinen ja temperamenttinen koirarotu. Muiden luolakoirien tavoin se on itsenäinen ja älykäs. Rotua pidetään myös seurakoirana. Aktiivisena rotuna se tarvitsee päivittäistä tekemistä, minkä määrä vaihtelee koiran ja sen tottumusten mukaan. Toiset kettuterrierit ovat dominoivia luonteeltaan, eivätkä ne välttämättä tule toimeen toisten koirien kanssa.
Alkuperä Rodun syntymaa on noin 1500-luvun Englanti. Jo alun perin koiria oli kahta karvatyyppiä, sekä myös mustaruskea värimuunnos. Valkovoittoista väriä alettiin suosia pian sen jälkeen kun huomattiin tumman värin olevan huonompi luolametsästyksessä, koska koiria ammuttiin vahingossa riistaeläimenä. Rotu virallistettiin vuonna 1876 Englannissa, jolloin sileäkarvainen ja karkeakarvainen laskettiin yhdeksi roduksi, kunnes ne erotettiin toisistaan 1920-luvulla. Ensimmäiset yksilöt tuotiin suomeen 1900-luvulla, sileäkarvaista kettuterrieriä myöhemmin.
Rotu nykyään
Rodun rekisteröintimäärät ovat laskeneet merkittävästi. Suomessa karkeakarvainen kettuterrieri oli vuonna 1972 kahdeksanneksi suosituin koirarotu, mutta 50 vuotta myöhemmin eli vuonna 2022 enää 123:nneksi suosituin.
Alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan rotua käytetään edelleen metsästyksessä. Metsästäjät käyttävät rotua myös haavoittuneiden eläinten jäljestämiseen ja vedestä lintuja noutavana koirana. Myös agilityssä kilpailee useita kettuterriereitä, muutamia myös tokossa. Kettuterrieri on hyvä harrastuskaveri moneen muuhunkin lajiin.
Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä tapaturmat. Sileäkarvaisen kettuterrierin tyypillisimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, hauenleukasyndrooma sekä atopia ja allergiat.
Johtuen kettuterrierin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
Rodussa esintyy melko harvinaisena van der Eyde-Gupta-syndroomaa. Rodussa on syntynyt välillä epämuodostuneita pentuja, joita kutsutaan hauenleukapennuiksi. Pennuille on tyypillistä yläleukaa huomattavasti pidempi alaleuka, luonnottoman pienet silmät, vääntyneet raajat ja voimakkaasti laskeva selkälinja. Vuonna 2015 onnistuttiin paikallistamaan geeni, joka aiheuttaa tämän sairauden. Nykyisin sairauden kantajat voidaan tunnistaa kaupallisen geenitestin avulla.
Karkeakarvaisella kettuterrierillä esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Kettuterrierit ovat selkeästi keskimääräistä rotukoiraa sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Kettuterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut jopa 42 %.
Katso myös
Sileäkarvainen kettuterrieri Jackrussellinterrieri Parsonrussellinterrieri
Lähteet Suomen Kettuterrierit ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Luokka:Englantilaiset koirarodut Luokka:FCI 3 Terrierit Luokka:Terrierit