Queen on vuonna 1970 perustettu englantilainen rockyhtye ja yksi kaikkien aikojen suosituimmista yhtyeistä. Queenin klassiseen kokoonpanoon kuuluivat Freddie Mercury (laulu, piano, kosketinsoittimet), Brian May (kitara), Roger Taylor (rummut) ja John Deacon (bassokitara). Mercuryn kuoltua AIDSiin marraskuussa 1991 yhtye vaipui hiljaiseloon. Myös Deacon jättäytyi sittemmin syrjään yhtyeen toiminnasta.
Queen aktivoitui laulaja Paul Rodgersin kanssa uudistuneella kokoonpanolla vuonna 2004. Paul Rodgersin ja Queenin yhteistyö päättyi kahden maailmankiertueen ja yhden studioalbumin jälkeen vuonna 2009. Queen on kiertänyt 2010-luvulla yhdessä Adam Lambertin kanssa esiintyen nimellä Queen + Adam Lambert.
Queenia on kutsuttu muun muassa stadionrockin, glam rockin ja progressiivisen rockin edelläkävijäksi. Queen vaikutti merkittävästi myös raskaan rockin ja heavy metalin kehitykseen 1970-luvulla. Yhtye on maailmanlaajuisesti julkaissut 18 listaykkösalbumia, 17 listaykkössingleä ja kymmenen listaykkös-DVD:tä. Niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 300 miljoonaa kappaletta.
Queenin tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Bohemian Rhapsody”, ”Somebody to Love”, ”We Will Rock You”, ”We Are the Champions”, ”Don’t Stop Me Now”, ”Another One Bites the Dust”, ”Radio Ga Ga”, ”I Want to Break Free”, ”A Kind of Magic”, ”I Want It All”,”Who Wants to Live Forever” ja ”The Show Must Go On”.
Historia
Queenin synty
Kitaristi Brian May ja laulaja-basisti Tim Staffell olivat kuuluneet 1984-nimiseen yhtyeeseen. Se hajosi vuonna 1968, ja May ja Staffell päättivät perustaa uuden yhtyeen, johon liittyi rumpaliksi Roger Meaddows-Taylor (myöh. Roger Taylor). Uusi yhtye sai nimekseen Smile, ja sen ensimmäinen konsertti oli lokakuussa 1968 Pink Floydin lämmittelijänä. Yhtye pääsi myös levyttämään Mercury Recordsille ja julkaisi elokuussa 1969 Yhdysvalloissa singlen ”Earth”.
Laulaja-basisti Staffell jätti Smilen vuonna 1970, jolloin yhtye oli jälleen ilman laulajaa. Mayn ja Taylorin ystävä Freddie Mercury (ent. Farrokh Bulsara),St. Michael 1995, s. 9. ehdotti kuitenkin uuden yhtyeen perustamista. Maylla ja Taylorilla ei ollut mitään menetettävää, joten he suostuivat. Tosin he halveksuivat Mercuryn ajatusta nimetä yhtye Queeniksi (’kuningatar’), sillä musiikillinen ilmapiiri oli tuolloin hyvin maskuliininen. Mercuryn mielestä se oli kuitenkin vahva, yleismaailmallinen ja mahtipontinen nimi. Hän oli myös tietoinen sen homoseksuaalisesta sivumerkityksestä, joka kuitenkin oli hänen mukaansa vain yksi osa sitä.St. Michael 1995, s. 12.
Basistin löytäminen osoittautui vaikeaksi, ja vuoden 1971 aikana usea yrittäjä osoittautui sopimattomaksi. Lopulliseksi basistiksi saatiin lopulta John Deacon, jonka May ja Taylor olivat tavanneet yliopiston diskossa. Yhtye solmi vuonna 1973 levytyssopimuksen EMI-yhtiön kanssa.
1970-luku – ”No synthesizers”
pienois|pysty|Freddie Mercury konsertissa Hannoverissa vuonna 1979. Queenin ensimmäinen albumi oli vuonna 1973 ilmestynyt Queen, jolla on raskasta rockia ja heavy metalia. Levy ei ollut suuri kaupallinen menestys. Albumi äänitettiin kiireessä pääasiassa yöaikaan.Dimery 2010, s. 321. Julkaisun jälkeen Queen lähti Britannian-kiertueelle Mott the Hoople -yhtyeen lämmittelijänä.
Seuraavana vuonna 1974 ilmestynyt tummasävyinen Queen II menestyi yhtyeen kotimaassa saavuttaen listan viidennen sijan, ja Yhdysvalloissa se pääsi niukasti 50 myydyimmän joukkoon. Albumin äänitykseen oli panostettu huomattavasti esikoisalbumia enemmän. Queen II:lta löytyi myös yhtyeen ensimmäinen hitti ”Seven Seas of Rhye”, joka pääsi Britanniassa sijalle 10. Queen oli esittänyt kappaleen ennen sen julkaisua Top of the Pops -tv-ohjelmassa. Hyvä menestys niin albumi- kuin singlelistallakin siivitti Queenin tekemään ensimmäisen oman Britannian-kiertueensa sekä Amerikan-kiertueen, siellä jälleen Mott the Hooplen lämmittelijänä. Queenin kiertueen viimeiset esiintymiset jouduttiin kuitenkin perumaan kitaristi Brian Mayn sairastuttua hepatiittiin.
Edelleen 1974 julkaistu kolmas albumi Sheer Heart Attack ja erityisesti sen singlejulkaisu ”Killer Queen” nostivat Queenin suursuosioon. Ensisijaisesti hard rockia ja heavy metalia sisältäneen albumin äänitys oli aloitettu Brian Mayn yhä sairastaessa, joten hän joutui äänittämään kitara- ja lauluosuutensa muuta yhtyettä myöhemmin. Levy nousi brittilistalla toiseksi, ja ”Killer Queen” -single pääsi kymmenen myydyimmän tuntumaan Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listalla. Sheer Heart Attack -albumilla on myös konserttisuosikiksi noussut single ”Now I’m Here” sekä ”Stone Cold Crazy”, jota on pidetty yhtenä thrash metal -genren ensiaskeleista.Dimery 2010, s. 328.
Suursuosio 1970-luvulla Albumi A Night at the Opera nosti Queenin vuonna 1975 suursuosioon. Levy oli Britanniassa neljä viikkoa listaykkösenä ja Yhdysvalloissakin neljäntenä. Levyn teemasingle, Mercuryn kirjoittama kuusiminuuttinen rock-ooppera ”Bohemian Rhapsody” muodostui Queenin läpimurtosingleksi ja oli Britannian listaykkönen yhdeksän viikon ajan vuodenvaihteessa 1975–76. A Night at the Opera muutti yhtyeen tyylilajin tyystin. Kitarariffit, sovitukset ja Mercuryn mahtipontinen laulu toivat yhtyeelle paljon uusia faneja. Levy oli sekoitus useita eri musiikkityylejä ja sai kehuja kriitikoilta. A Night at the Opera oli ilmestyessään maailman kallein albumi.
Menestys sai jatkoa vuonna 1976 julkaistulla A Day at the Races -albumilla, jonka nimi oli edellisen levyn tapaan lainattu Mercuryn ihailemien Marxin veljesten elokuvasta. Levyä myytiin pelkästään ennakkoon yli puoli miljoonaa kappaletta, ja se oli viikon ajan Britannian listaykkösenä. Levyn suurimpia hittejä olivat kappaleet ”Tie Your Mother Down” ja ”Somebody to Love”. Näistä jälkimmäinen nousi Yhdysvaltain listalla 11:nneksi ja Britanniassa toiseksi. Samana vuonna Queen soitti myös jättimäisen ilmaiskonsertin Lontoon Hyde Parkissa, jonne kerääntyi jopa 180 000 kuuntelijaa.YLE: Live 8 (2005).
pienois|Queen esiintymässä New Havenissa 1977. Vasemmalta John Deacon, Brian May ja Freddie Mercury. Vuonna 1977 julkaistu News of the World saavutti Britannian albumilistan nelostilan. Levy sisältää urheilupiireissä suositut kappaleet ”We Will Rock You” ja ”We Are the Champions” sekä John Deaconin säveltämän balladin ”Spread Your Wings”, josta tuli pieni hitti Britanniassa.Akkanen 2005, s. 62. Punk-henkisellä ”Sheer Heart Attack” -kappaleella Queen uudisti tyyliään. Albumilla yhtye oli siirtynyt soitossaan suoraviivaisempaan rock-ilmaisuun. Myös teatraaliset esiintymisvaatteet vaihdettiin yksinkertaisempaan rock-tyyliin.
Albumi Jazz julkaistiin 1978. Se sisälsi muun muassa menestyskappaleet ”Fat Bottomed Girls”, ”Don’t Stop Me Now”, ”Bicycle Race” ja Mercuryn säveltämän omaperäisen ”Mustaphan”. Albumin tuotti yhtyeen ensimmäiset levyt tuottanut Roy Thomas Baker.St. Michael 1995, s. 33. Levy pääsi Yhdysvalloissa kuudenneksi ja Britanniassa toiseksi. Albumi ei hyvästä kaupallisesta menestyksestä huolimatta voittanut kriitikoita puolelleen ja Rolling Stone -lehti kuvasi sitä kuuluisassa arvostelussaan ”fasistiseksi”. ”Fat Bottomed Girls” -singlen videon kuvauksia varten Queen vuokrasi käyttöönsä tennisstadionin Wimbledonista. Siellä yhtye järjesti tempauksen, jossa 65 alastonta naista pyöräili kilpaa stadionin ympäri. Myös singlen kannessa käytettiin alastoman naisen kuvaa, mikä kohdisti yhtyeeseen seksismisyytöksiä erityisesti Yhdysvalloissa ja Kanadassa.Akkanen 2005, s. 69–70.
Vuosi 1979 oli ensimmäinen, jolloin Queen ei julkaissut uutta studioalbumia. Sen sijaan markkinoille tuli kahden vinyylin konserttitallenne Live Killers, joka oli koostettu kevään 1978 Euroopan-kiertueelta.St. Michael 1995, s.38. Albumi nousi kolmoseksi Britanniassa ja 20 joukkoon Yhdysvalloissa.
Queen 1980-luvulla
Vuonna 1980 ilmestynyt The Game -albumi nosti Queenin ainoan kerran ykköseksi Yhdysvaltain albumilistalla. The Game menestyi myös muualla. Se saavutti Kanadassa viisinkertaisen platinalevyn ja pysyi brittilistan kärjessä kaksi viikkoa. Levy lähenteli tyylillisesti valtavirran pop-musiikkia, syntetisaattoreita oltiin ryhdytty käyttämään ja myös yhtyeen julkisuuskuva oli siistiytynyt. Nämä seikat jakoivat kriitikoiden mielipiteet.Akkanen 2005, s. 74–75. The Gamen singlet olivat albumin tavoin menestyksiä, ja levylle sisältyivät yhtyeen ainoat Yhdysvaltain ykköshitit, joista toinen oli Elvis Presley -tyylinen ”Crazy Little Thing Called Love”. Kesällä 1980 julkaistiin John Deaconin säveltämä ”Another One Bites the Dust”. R&B-henkinen kappale muodostui Queenin suurimmaksi hitiksi Yhdysvalloissa ja nousi listan kärkeen. ”Play the Game” ja ”Need Your Loving Tonight” ylsivät Yhdysvalloissa 50 joukkoon. Queen julkaisi 1980 vielä yhtyeen mittakaavassa vaatimattomasti menestyneen soundtrackin elokuvaan Flash Gordon – iskevä salama. Vuoden loppuun mennessä Queenin albumeja oli myyty maailmanlaajuisesti yli 45 miljoonaa kappaletta.
Queen julkaisi vuonna 1981 Greatest Hits -kokoelman, joka on eräs kaikkien aikojen myydyimmistä levyistä. Greatest Hits on kooste yhtyeen alkuajoista ja myi pelkästään Britanniassa 11-kertaista platinaa. Loppuvuodesta 2006 se oli kaikkien aikojen myydyin albumi Britanniassa. Vuonna 1981 Queen teki myös ensimmäisenä yhtyeenä stadionkiertueen Etelä-Amerikassa ja esiintyi muun muassa 131 000 katsojalle São Paulossa Brasiliassa. Se on suurin maksetun konsertin yleisömäärä koskaan. David Bowien kanssa esitetty ”Under Pressure” nousi vuoden lopulla Britannian listan kärkeen.
Uusi albumi Hot Space julkaistiin toukokuussa 1982. Albumi oli tyylillisesti uutta Queenin uralla, sillä sen avauspuolisko koostui rumpukoneella ja syntetisaattorilla höystetystä dance-musiikista. Hot Spacen myötä Queenin suosio Yhdysvalloissa alkoi kuitenkin laskea. Levy nousi listasijalle 22 ja oli siellä heikoimmin myynyt Queen-albumi kahdeksaan vuoteen. Yhtye menetti etenkin hard rockiin mieltyneitä fanejaan.St. Michael 1995, s. 49. Britanniassa Hot Space menestyi paremmin ja ylsi listaneloseksi, mutta singlet ”Body Language”, ”Las Palabras de Amor” ja ”Back Chat” eivät hätyytelleet kärkisijoja. Queenin jäsenet alkoivat työskennellä myös muiden hankkeiden parissa, esimerkiksi Brian May julkaisi vuonna 1983 yhdessä Eddie Van Halenin kanssa mini-LP:n Star Fleet Project. Freddie Mercury puolestaan aloitti ensimmäisen sooloalbuminsa äänitykset, ja tuo albumi Mr. Bad Guy ilmestyi lopulta vuonna 1985.
pienois|Queen Frankfurtissa vuonna 1984. Queenin paluualbumiksi toisinaan kutsuttu The Works julkaistiin vuonna 1984, ja se sisälsi hittisinglet ”Radio Ga Ga” ja ”I Want to Break Free”. Rokimpaa puolta edustivat ”Hammer to Fall” sekä Yhdysvalloissa menestystä saavuttanut ”Tear It Up”. Albumi oli menestys Britanniassa ja ylsi listakakkoseksi, mutta Yhdysvalloissa se ei päässyt sijaa 23 korkeammalle. Levyn julkaisua seurasi jälleen suuri kiertue, ja vielä vuoden lopulla ilmestyi joulusingle ”Thank God It’s Christmas”.
Queenilta julkaistiin vuonna 1985 yhteensä 14 levyä sisältävä boksi The Complete Works, jolla on yhtyeen siihen mennessä julkaistut albumit. Lisäksi sille kuuluu erikoislevy Complete Vision, jolla on albumeilla julkaisemattomia B-puolia sekä uusi single ”One Vision”. Vuonna 1985 yhtye oli myös pääesiintyjänä Rio de Janeiron Rock in Riossa, joka oli kaikkien aikojen suurin rock-festivaali. Queen osallistui myös hyväntekeväisyyskonsertti Live Aidiin.