Francine "Fran" Joy Drescher (s. 30. syyskuuta 1957 New York City, New York) on yhdysvaltalainen näyttelijä, komedienne, tuottaja, käsikirjoittaja ja aktivisti. Hän on lisäksi toiminut ohjaajana ja kirjailijana. Drescher tunnetaan parhaiten roolistaan Fran Finena menestyneessä tilannekomediasarjassa Nanny (1993–1999). Fran teki elokuvadebyyttinsä vuonna 1977 John Travoltan tähdittämässä elokuvassa Saturday Night Fever – lauantai-illan huumaa. Fran on tunnettu myös nasaaliäänestään. Frendit-sarjan hahmo Janice on eräänlainen parodia Drescheristä.
1980-luvulla Drescher sai tunnustusta komedianäyttelijänä elokuvista Hollywoodin svengijengi (1980), Tohtori Detroit (1983) ja Kaapelit irti! (1989). Samalla hän loi televisiouraa monissa sarjoissa vierailevissa rooleissa. Vuonna 1993 Drescher saavutti laajaa mainetta pääroolistaan Fran Finena omassa sitcomissaan Nanny, josta Drescher oli kahdesti Emmy- ja Golden Globe -ehdokkaana parhaasta naispääosasta. Lisäksi hän on saanut tunnustusta roolisuorituksistaan elokuvista Jack (1996) ja Tyttö ja tyranni (1997). Drescherillä on ollut Nannyn jälkeen kaksi omaa tilannekomediasarjaa, Mutsin kyydissä (2005–2007) ja Happily Divorced (2011–2013).
Kohtusyövän voittanut Drescher on terveydenhuollon puolestapuhuja ja HLBT-oikeusaktivisti. Myös hänen työnsä on ollut huomattavaa Yhdysvaltain ulkoministeriössä. Drescher on ollut naimisissa käsikirjoittaja-tuottaja Peter Marc Jacobsonin kanssa vuodet 1978–1999. Drescher asuu nykyisin Kalifornian Malibussa.
Varhainen elämä Francine Joy Drescher syntyi Queensin Kew Gardensissa, New Yorkissa 30. syyskuuta vuonna 1957. Hänen vanhempansa ovat hääkonsultti Sylvia (s. 1934) ja järjestelmäanalyytikko Morton "Morty" Drescher (s. 1929). Franilla on häntä vanhempi Nadine-sisar. Drescherin aškenasijuutalaissuku on keskieurooppalaista alkuperää.
Vuonna 1973 Drescher tuli toiseksi "Miss New York Teenager" -kilpailussa, jonka hän paljasti ensimmäisessä omaelämäkerrassaan Enter Whining vuonna 1996. Fran kävi Hillcrest High Schoolia Queensin Jamaicassa, missä hän tapasi tulevan aviomiehensä Peter Marc Jacobsonin. Drescher valmistui Hillcrest High Schoolista vuonna 1975. Hillcrestissä yksi Franin luokkatovereista oli koomikko Ray Romano. Drescher ja Jacobson menivät vihille 4. marraskuuta vuonna 1978 heidän ollessaan 21-vuotiaita. High schoolin jälkeen Fran kävi Queens Collegea Flushingissa.
Ura Uran alku thumb|left|210px|Fran Drescher toukokuussa vuonna 2007. Drescher teki elokuvadebyyttinsä menestyneessä musiikki-/draamaelokuvassa Saturday Night Fever – lauantai-illan huumaa, joka sai ensi-iltansa vuonna 1977. Drescher teki elokuvassa pienen, mutta näyttävän roolin Connie-nimisenä tanssijana. Vuotta myöhemmin Drescher alkoi saada enemmän huomiota elokuvista American Hot Wax – kuumaa vahaa (1978) ja Pelon kesä (1978). Drescher teki myös dramaattisen roolin Miloš Formanin draamaelokuvassa Ragtime – toivon ja vihan aika (1981).
1980-luvulla Drescher sai menestystä luonnenäyttelijänä elokuvissa Hollywoodin svengijengi (1980), Tohtori Detroit (1983), Ensimmäinen leffa (1989), Kaapelit irti! (1989) ja Cadillac Man (1990). Drescherin tunnetuimpiin elokuvarooleihin lukeutuu myös Hei me rokataan! (1984), jossa hän näyttelee tiedottaja Bobbi Fleckmania. Vuodesta 1982 Drescher alkoi esiintyä myös televisiossa vierailevissa rooleissa. Hän on tehnyt vierailurooleja muun muassa sarjoihin Who's the Boss? (1985), Harryn lakitupa (1986) ja Alf (1990).
Nanny ja myöhemmät elokuvaroolit Drescher ja Jacobson loivat oman televisiosarjansa Nannyn vuonna 1993, jota esitettiin CBS:llä vuodesta 1993 vuoteen 1999 asti. Nannyn ansiosta Drescheristä tuli maailmanlaajuisesti suuri tähti. Nanny on genreltään tilannekomedia, jossa Drescher näyttelee viehättävää ja pirteää Fran Fine -nimistä naista. Fran Finesta tulee ohimennen Margaret "Maggie" (Nicholle Tom), Brighton "B" (Benjamin Salisbury) ja Grace "Gracie" (Madeline Zima) Sheffieldin lastenhoitaja. Nokkeluutensa ja viehättävyytensä ansiosta Fran pääsee lasten leskeksi jääneen kalkkeutuneen ja asiallisen isän Maxwell Sheffieldin (Charles Shaughnessy) suosioon. Maxwell Sheffield on englantilainen herrasmies, joka työskentelee Broadwaylla tuottajana. Muissa rooleissa on muun muassa Daniel Davis, Lauren Lane, Renée Taylor, Ann Morgan Guilbert ja Rachel Chagall. Nannya tehtiin kuusi tuotantokautta ja jaksoja kertyi 147. Drescher toimi Nannyn tuottajana ja käsikirjoittajana. Hän myös ohjasi sarjan kolme jaksoa. Drescher sai Fran Finen roolista kaksi Emmy-ehdokkuutta parhaasta naispääosasta, ja kaksi Golden Globe -ehdokkuutta parhaasta naispääosasta vuosina 1996–1997. Fran Fine toi hänelle myös American Comedy Award- ja Satellite Award-ehdokkuudet (1996 ja 1997).
Aikakauslehti People valitsi Drescherin yhdeksi maailman kauneimmaksi naiseksi vuonna 1996.
Drescherin myöhempiin elokuvarooleihin lukeutuvat Francis Ford Coppolan ohjaama Jack (1996), Tyttö ja tyranni (1997), Ihmeentekijä (2000) ja Hotel Transylvania (2012). Drescher on myös lainannut ääntään Pearlille animaatioelokuvassa Huisi hai (2006).
Paluu televisioon thumb|right|210px|Fran Drescher vuoden 2011 Cannesin elokuvajuhlilla. Nannyn jälkeen Drescher teki paluun televisioon pää- ja sivuosissa. Vuonna 2003 Drescher esiintyi lyhytikäiseksi jääneen tilannekomedian Good Morning, Miamin jaksoissa Roberta Diazina. Vuonna 2004 Drescher esiintyi tv-spesiaalissa The Nanny Reunion: A Nosh to Remember, jossa esiintyivät Drescherin kollegat Nannystä.
Vuonna 2005 Drescher teki "comebackin" televisioon uuden tilannekomediansa Mutsin kyydissä kanssa. Sarjassa Drescher näytteli Fran Reevesiä, kahden lapsen keski-ikäistä äitiä, joka elää Riley Martinin (Ryan McPartlin) kanssa. Ryan on Frania puolet nuorempi eikä Ryan ole paljoa Franin poikaa vanhempi. Entinen Nanny-kollega Charles Shaughnessy näytteli Franin hurmaavaa entistä aviomiestä, Tediä. Mutsin kyydissä lopetettiin 17. toukokuuta 2006 kahden tuotantokauden jälkeen.
Vuonna 2006 Drescher teki vierailevan roolin Kova laki: Rikollinen mieli -sarjan jaksoon "The War at Home". Jakso esitettiin Yhdysvaltain televisiossa 14. marraskuuta. Samana vuonna Drescher lainasi ääntään naispuoliselle golemille Simpsonien jaksoon "Kauhujen talo, osa 17". Drescher vieraili vuonna 2008 Entouragen jaksossa "The All Out Fall Out", jossa hänen roolinsa oli rouva Levine.
Vuonna 2008 Drescher ilmoitti, että hänellä oli kehitteillä uusi sitcom nimeltään The New Thirty, jossa myös Rosie O'Donnell tulisi näyttelemään. Sarja olisi kertonut kahdesta vanhahkosta lukioystävyksestä selviytymässä keski-iän kriiseistä. Sitcom jäi kuitenkin toteutumatta. Vuonna 2010 Drescher palasi uudestaan television pariin oman päiväsaikaan esitettävän The Fran Drescher Tawk Show -nimisen talk show'n kanssa. Vaikka ohjelma debytoi vahvasti, se lopetettiin sen kolmen viikon koeajan jälkeen ohjelman saatua kohtalaista menestystä. Seuraavana vuonna Drescherin ja Peter Marc Jacobsonin luoma sitcom Happily Divorced debytoi TV Landin televisiokanavalla 15. kesäkuuta vuonna 2011. Happily Divorced -sarjassa Drescher näyttelee losangelesilaista floristi Fran Lovettia, jonka Peter-niminen aviomies tulee ulos kaapista 18 aviovuoden jälkeen. Drescher myös tuotti ja käsikirjoitti Happily Divorcedin jaksoja. Happily Divorced lopetettiin elokuussa 2013 34:n jakson jälkeen.
Drescher debytoi Broadwaylla 4. helmikuuta vuonna 2014 musikaalissa Cinderella äitipuoli Madamen roolissa.
Yksityiselämä Drescher ja Jacobson erosivat vuonna 1996, ja heidän avioeronsa myönnettiin vuonna 1999. Heillä ei ollut lapsia. Drescher on työskennellyt HLBT-oikeuksien aktivistina Jacobsonin tullessa ulos kaapista. Drescher on kertonut avioeron ensisijaiseksi syyksi hänen tarvettaan muuttaa suuntaa elämässään. Avioeron jälkeen Drescher tapaili 16 vuotta häntä nuorempaa miestä. Drescher kertoi, että parisuhde auttoi häntä voittamaan syöpä, ja Drescher käytti tätä suhdetta inspiraationa sitcomin Mutsin kyydissä luomiseen. Drescher ja Jacobson ovat pysyneet ystävinä ja liikekumppaneina avioeron jälkeen.
Vuoden 1985 ryöstö ja raiskaus Tammikuussa vuonna 1985 kaksi aseistautunutta ryöstäjää murtautui Drescherin ja Jacobsonin Los Angelesissa sijainneeseen asuntoon. Toinen heistä penkoi heidän kotinsa ja toinen raiskasi Drescherin ja hänen ystävänsä aseella uhaten. Jacobsonin kimppuun oli hyökätty ja hänet sidottiin. Jacobson pakotettiin todistamaan koko tapahtunut. Drescheriltä kesti monta vuotta toipua tapahtuneesta; häneltä meni vielä kauemmin myöntää tapahtunut lehdistölle. Hän kertoi Larry Kingin haastattelussa, että vaikka kokemus oli traumaattinen, hän kuitenkin löysi tapoja muuttaa sitä jollakin tavalla positiiviseksi. Kirjassaan Cancer Schmancer (2002) näyttelijätär kirjoitti: "Koko elämäni on vaihdellut negatiivisen ja positiivisen välillä." Drescherin raiskaaja, joka oli ehdonalaisessa vapaudessa rikoksen aikaan, palautettiin vankilaan ja hänet tuomittiin kahteen elinkautiseen.
Syöpätaistelu thumb|left|210px|Drescher Dancer Against Cancerin lehdistötilaisuudessa vuonna 2010. Kahden vuoden oireilun ja väärien diagnoosien jälkeen Drescher otettiin Los Angelesin Cedars Sinai Hospitaliin 21. kesäkuuta vuonna 2000 tohtorien diagnosoitua häneltä kohtusyövän. Drescherille tehtiin välittömästi sairauden hoitamisen kannalta radikaalinen kohdunpoisto. Drescher sai terveen paperit eikä leikkauksen jälkeistä hoitoa tilattu.
Drescher kirjoitti kokemuksistaan toisessa kirjassaan Cancer Schmancer, joka julkaistiin vuonna 2002. Hänen kirjansa tarkoituksena on nostaa tietoisuutta miehille ja naisille syövän varhaisvaroitusmerkeistä.
Cancer Schmancer Movement Drescher perusti kansainvälisen Cancer Schmancer Movementin 21. kesäkuuta vuonna 2007 oltuaan seitsemän vuotta terveenä. Tämä yleishyödyllinen järjestö on omistautunut asialle, jossa kaikkien naisten syövät tulisi diagnosoida syövän ensimmäisen vaiheen aikana, jolloin syöpä on kaikista vaiheista parannettavissa. Drescher juhli kymmenettä vuotta terveenä 21. kesäkuuta vuonna 2010.
Drescherin tavoitteena on elää niin kauan, että naisten kuolleisuusluvut putoavat naisten terveydenhuollon parannuttua ja syövän varhaisen havaitsemisen kasvettua.
Suorapuheisena terveydenhuollon puolestapuhujana Drescher sai Washingtonissa yksimielisen hyväksynnän H.R. 1245:lle, joka tunnetaan myös nimellä Johannan laki. Drescher on hyväksytty Congressional Recordiin.
Poliittinen toiminta thumb|right|210px|Life Ball 2009; Bill Clinton, Fran Drescher ja Elke Winkens. thumb|left|210px|Drescher ja Goli Ameri. Goli Ameri nimitti demokraattisen Drescherin Yhdysvaltain diplomaatiksi 8. syyskuuta vuonna 2008. Drescherin virallinen arvonimi on Public Diplomacy Envoy for Women's Health Issues. Matkustellen ympäri maailmaa Drescher tukee Yhdysvaltain julkisen diplomatian pyrkimyksiä, johon kuuluvat työskentely terveysjärjestöjen kanssa, lisätä tietoisuutta naisten terveysongelmiin liittyvissä kysymyksissä, syövän tietoisuuteen ja havaitsemiseen, ja potilaiden valtuuttamiseen ja asianajoon. Drescherin ensimmäinen matka oli syyskuun lopussa, ja matkan pysähdyspaikkoina olivat Romania, Unkari, Kosovo ja Puola.
Palkinnot Drescher on palkittu John Wayne Instituten Woman of Achievement Awardilla, Gilda Awardilla, City of Hope Woman of the Year Awardilla, Hebrew University Humanitarian Awardilla ja Albert Einstein College of Medicine’s Spirit of Achievement Awardilla.
Viimeksi Drescheriä kunnioitettiin City of Hope Spirit of Life Awardilla, jonka hänelle myönsi senaattori Hillary Clinton.
Drescher oli kunniavieraana Dancer Against Cancer -hyväntekeväisyystapahtumassa, joka pidettiin Hofburgin palatsissa Itävallan Wienissä 10. huhtikuuta 2010. Dancer Against Cancerissa Drescherille myönnettiin ensimmäinen My Aid Award hänen saavutuksistaan syövän ennaltaehkäisemisen ja kuntoutuksen tukijana.
Filmografia