Susan Brownell Anthony (15. helmikuuta 1820 Adams, Massachusetts – 13. maaliskuuta 1906 Rochester, New York) oli yhdysvaltalainen suffragetti ja kansalaisoikeusaktivisti, joka ajoi erityisesti naisten oikeuksia. Hän kiersi yli 45 vuoden ajan pitkin Yhdysvaltoja ja Eurooppaa pitämässä puheita naisten oikeuksien puolesta.
Anthony, joka oli pienestä pitäen oppinut pitämään molempia sukupuolia tasa-arvoisina, ajautui aktivismin pariin huomattuaan opettajana työskennellessään sukupuolten väliset suuret palkkaerot, mikä innoitti Anthonya taistelemaan sukupuolten tasa-arvon puolesta. Kun hänet erotettiin opettajan toimestaan vuonna 1849, Anthony siirtyi toimimaan kokopäiväisesti kansalaisoikeusaktivismin pariin.
1850-luvulla Anthony liittyi useisiin orjuuden vastaisiin ja raittiuteen kannustaviin järjestöihin. Vuosikymmenen alkupuolella hän tapasi Elizabeth Cady Stantonin, josta tuli hänen tärkeä yhteistyökumppaninsa ja läheinen ystävänsä. He matkustivat yhdessä pitämässä puheita tasavertaisuudesta ja toimivat useissa naisten äänioikeutta ajaneissa yhdistyksissä. Alun perin Anthony toimi myös mustien oikeuksia ajaneen liikkeen parissa ja oli mukana perustamassa mustien ja naisten asemaa ajavaa yhdistystä. Yhdistyksen annettua tukensa perustuslain 15. lisäykselle Anthony koki, ettei yhdistys enää ajanut naisten asioita, ja tästä eteenpäin hän omistautui kokonaan naisasialiikkeelle.
Vuonna 1872 Anthony pidätettiin hänen äänestettyään Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, ja seuraavana vuonna hänet tuomittiin 100 dollarin sakkoihin laittomasta äänestyksestä. Anthony ei koskaan maksanut sakkoa. Vuodesta 1900 eteenpäin Anthony ei korkean ikänsä vuoksi enää toiminut aktiivisesti naisjärjestöjen parissa, mutta otti satunnaisesti osaa joihinkin konferensseihin ja piti yhä puheita. Anthony kuoli vuonna 1906 keuhkokuumeeseen 86-vuotiaana kotonaan Rochesterissa. Hänet haudattiin Mount Hopen hautausmaalle Rochesteriin.
Nuoruus Lapsuus
Susan Anthony syntyi vapaamieliseen kveekariperheeseen. Hän oli toinen Daniel ja Lucy Anthonyn seitsemästä lapsesta. Perheessä oli Susanin lisäksi neljä muuta tyttöä ja kaksi poikaa. Vaikka Anthonyn vanhemmat olivat suhteellisen vapaamielisiä, he olivat lasten kasvatuksen suhteen tiukkoja. Perheen lapset eivät saaneet leikkiä leluilla tai pelata pelejä. Sen sijaan heidän tuli tavoitella jo varhaisesta iästä lähtien kveekariuskon ”sisäistä valoa”, eräänlaista valaistumista. Anthony osasi lukea ja kirjoittaa kolmen vuoden ikäisenä.
thumb|Susan Brownell Anthony 28-vuotiaana vuonna 1848. Vuonna 1826 perhe muutti New Yorkin osavaltion Battenvilleen, jossa kuusivuotias Anthony aloitti koulunkäynnin. Opiskelunsa lisäksi hän työskenteli isänsä kanssa tämän puuvillatehtaalla. Kotona Anthonyn isä ja äiti kohtelivat tyttäriään ja poikiaan samanveroisesti ja vahvistivat näin Anthonyn uskoa sukupuolten tasa-arvoon. Anthonyn isä esimerkiksi uskoi, että molempien sukupuolten oli tärkeää saada mahdollisimman hyvä koulutus. Koulussa Anthony joutui hankaluuksiin, sillä piirikunnan koulun opettaja kieltäytyi opettamasta hänelle jakokulmaa, koska se ei opettajan mielestä sopinut tytöille. Tyttärensä opetuksen puutteellisuudesta kuullessaan Anthonyn isä Daniel ilmoitti tämän yksityiskouluun, jossa hän itsekin opetti. Koulun johtajana työskenteli opettaja nimeltä Mary Perkins, joka tarjosi Anthonylle uudenlaisen naiseuden esikuvan ja kannusti hänen uskoaan naisten ja miesten tasaveroisuuteen.
Ura opettajana Vuonna 1837 Anthony lähetettiin vain naispuolisia oppilaita varten tarkoitettuun sisäoppilaitokseen Pennsylvanian osavaltioon. Samana vuonna hän joutui perheen talousongelmien takia keskeyttämään opintonsa. Vuoden 1837 laman takia Anthonyt olivat menettäneet miltei koko omaisuutensa, ja velkoja oli paljon. Kaksi vuotta myöhemmin Anthony joutui ottamaan vastaan toimen opettajana ja osallistumaan osaltaan perheensä velkojen maksuun.
Ensin Anthony työskenteli Eunice Kenyonin ystävien seminaarissa, mutta siirtyi 1846 Canajoharien akatemiaan. Canajohariessa hän nousi naisten osaston rehtoriksi. Opettajan ammatissa toimiminen paljasti Anthonylle miesten ja naisten välisen palkkatason eron. Miespuolinen opettaja ansaitsi noin viisi kertaa naispuolista enemmän, mikä innoitti Anthonya taistelemaan sukupuolten palkkaerojen tasaamiseksi, ja hän alkoi vaatia parannuksia akatemian palkkoihin. Esittämiensä vastalauseiden johdosta Anthony erotettiin akatemiasta vuonna 1849, ja hän päätti tämän jälkeen opettajan uransa.
Aktivismi thumb|left|Naisten taistelua alkoholia vastaan kuvaava pilkkapiirros. Varhainen aktivismi Anthony liittyi 1850-luvulla useisiin orjuuden vastaisiin ja raittiutta kannustaviin järjestöihin. Lopetettuaan työnsä opettajana vuonna 1849 Anthony oli mennyt sihteeriksi järjestöön nimeltä ”Raittiuden tyttäret” (). Hän alkoi puhua alkoholin liikakäyttöä vastaan ja toi järjestöä suuren yleisön tietoisuuteen. Kaksi vuotta myöhemmin Anthony tapasi toisen aktivistin ja naisten oikeuksien puoltajan Elizabeth Cady Stantonin. Yhdessä he toimivat raittiusliikkeen parissa, mutta Stanton kaipasi laajempaa ja radikaalimpaa toimintaa naisten oikeuksien hyväksi. Anthony ei ollut samaa mieltä, mutta tästä huolimatta he matkustivat yhdessä ympäri Yhdysvaltoja pitämässä puheita sukupuolten tasavertaisuuden puolesta. Koska Stanton oli naimisissa ja lisäksi seitsemän lapsen äiti, hän ei voinut matkustella yhtä paljon kuin perheetön Anthony, joka matkustikin usein yksin. Stanton puolestaan kirjoitti kotoa käsin esimerkiksi naisten asemaa käsitteleviä puheita ja artikkeleita.
New Yorkin Seneca Fallsissa oli pidetty 1848 Elizabeth Stantonin johdolla naisten oikeuksia kannattava kokous. Se oli ensimmäinen laatuaan, ja sitä usein kutsutaankin feminismin syntypaikaksi. Vuonna 1852 Anthony osallistui itse toiseen kokoukseen, joka tällä kertaa pidettiin New Yorkin Syracusessa. Syracusen konferenssin aikaan Anthony nousi kansan tietoisuuteen naisten liikkeen voimakkaana puoltajana ja edustajana.
Omistautuminen naistenliikkeelle thumb|200px|Susan Anthony Neljä vuotta Syracusen kokouksen jälkeen Anthony liittyi erääseen orjuutta vastustaneeseen järjestöön. Hän näki afroamerikkalaisten orjuuden ja naisten aseman välillä yhtäläisyyksiä ja yritti saada nämä kaksi järjestöä yhteistyöhön. Puhuessaan yhdeksännessä naisten valtakunnallisessa kokouksessa Anthony kyseenalaisti valkoisen miehen ylivertaisen aseman yhteiskunnassa vetoamalla Yhdysvaltain perustuslakiin. Tuloksena oli ”Tasavertaisten oikeuksien yhdistys” (), joka ajoi sekä mustien että naisten asemaa. Vuonna 1869 yhdistys antoi tukensa perustuslain 15. lisäykselle, joka takasi äänioikeuden ihonväristä riippumatta. Lisäys olisi kuitenkin tuonut äänioikeuden esimerkiksi vain mustille miehille, mutta ei yhdellekään naiselle. Anthony ei enää halunnut tukea yhdistystä, joka ei ajanut naisten oikeuksia, ja omistautui tästä eteenpäin kokonaan naisten liikkeelle. Yhdysvaltain perustuslain 15. lisäys astui voimaan alkuvuodesta 1870.
The Revolution Vuodesta 1868 lähtien Anthony ja Elizabeth Stanton olivat yhdessä julkaisseet viikkolehteä nimeltä The Revolution ('Vallankumous'). Se ilmestyi New Yorkissa, ja sitä tuki varakas liikemies George Francis Train. Revolutionin motto oli ”Todellinen tasavalta – miehet oikeuksineen, ei yhtään enempää; naiset oikeuksineen, ei yhtään vähempää”. Lehti oli Anthonyn keino ajaa naisten asiaa. Sen päätarkoitus oli tukea naisten ja mustien äänioikeutta, mutta se käsitteli muun muassa myös palkkatulojen tasaamista, vapaampia avioero-oikeuksia ja kirkon asemaa naisten oikeuksien suhteen. Silloin tällöin Anthony kirjoitti vastustamastaan abortistakin, josta hän syytti miehiä, lakeja ja kaksinaismoralismia. Hänen mielestään nainen teki abortin, koska tällä ei ollut muuta mahdollisuutta. Anthonyn mukaan aborttiin turvautuneelle naiselle oli tehty vääryyttä.
Toiminta äänioikeuden puolesta thumb|200px|Elizabeth Cady Stanton (vasemmalla) oli Anthonyn (oikealla) hyvä ystävä ja yhteistyökumppani.
NWSA Vuonna 1869 Anthony ja Stanton perustivat yhdessä kansallisen naisten äänioikeuden yhdistyksen National Woman Suffrage Associationin eli NWSA:n. Sen pääasiallinen tarkoitus oli nimensä mukaisesti ajaa naisten äänioikeutta. Anthony ryhtyi yhdistyksen varapuheenjohtajaksi. Tehtävässä hän toimi vuoteen 1892, jolloin hänet valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Yhdistyksen toiminnan alkuvuosina Anthony yritti houkutella Kansallisen työväenliikkeen naisia liittymään NWSA:han, mutta ilman mainittavaa menestystä. Naisten äänioikeuden puutteen mielsivät ongelmaksi lähinnä keskiluokkaiset naiset, ja lisäksi Anthony oli onnistunut vieraannuttamaan itsensä Kansallisen työväenliikkeen naisista kannustamalla heitä töihin kirjapainoalalle. Houkuttelu koettiin ongelmaksi, koska alan miestyöntekijät olivat tuolloin lakossa. Kannustamalla naisia ottamaan miesten paikan Anthony aiheutti erimielisyyksiä liikkeen sisällä, ja lopulta hänet erotettiin työväenliikkeestä.
NAWSA Useita vuosia kestäneiden neuvottelujen jälkeen vuonna 1890 NWSA yhdistyi amerikkalaisen naisen äänioikeus-yhdistyksen American Woman Suffrage Associationin eli AWSA:n kanssa. Yhdessä nämä kaksi yhdistystä muodostuivat kansalliseksi amerikkalaisen naisen äänioikeuden yhdistykseksi National American Woman Suffrage Associationiksi eli NAWSA:ksi. Kahden erilaisen yhdistyksen yhdistäminen aiheutti erimielisyyksiä molemmissa liikkeissä. Vaikka ne molemmat ajoivat samaa asiaa, naisten parempaa asemaa, erosivat niiden jäsenet toisistaan: AWSA oli konservatiivisempi, NWSA liberaalimpi. Lisäksi AWSA oli suuntautunut lähinnä ajamaan naisten äänioikeutta, kun taas NWSA ajoi muitakin naisten oikeuksia. Yhdistykset erosivat toisistaan siinäkin, että AWSA:n jäseniin kuului sekä miehiä että naisia. Myös NWSA:an saivat miehet liittyä, mutta sen jäsenet olivat kuitenkin enimmäkseen naisia.
thumb|left|Anthony ja Rachel Foster Avery Anthonylla oli suuri rooli NAWSA:n syntymisen kannalta. Hän kannatti AWSA:n tavoin maltillisia keinoja, sillä hänen mielestään niillä saavutettiin enemmän kuin radikaaleilla keinoilla. Taatakseen AWSA:n ja NWSA:n yhdistymisen hän loi erityisen komitean äänestämään yhdistymisestä, vaikka sen luominen ja kaikkien jäsenien äänestysoikeuden ohittaminen rikkoikin NWSA:n sääntöjä. Komitea oli täynnä yhdistymistä kannattavia jäseniä, jotka luonnollisesti äänestivät sen puolesta. Kaikkia yhdistämistä vastustaneita jäseniä pyydettiin eroamaan. Anthonyn pitkäaikainen ystävä ja kumppani Elizabeth Cady Stanton kritisoi avoimesti tätä. Hänen mukaansa Anthony ja AWSA:n johtaja Lucy Stone keskittyivät liikaa naisten äänioikeuteen ja unohtivat naisten muut oikeudet. Anthony vastasi kritiikkiin huomauttamalla, että NAWSA:n lukuisilla jäsenillä oli jokaisella omat mielipiteensä siitä, millaiset oikeudet naisten tuli saada. Äänioikeudesta kaikki jäsenet sen sijaan olivat samaa mieltä. Anthonyn mukaan yhdistys pysyi kasassa vain, jos kiistelyä aiheuttavat mielipiteet jätettäisiin rauhaan.
Yhdistymisen jälkeen NAWSA otti maltillisen kannan. Stantonkin rauhoittui, ja hänet valittiin Anthonyn tuella yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Radikaaleja toimenpiteitä kannattavia löytyi vielä liikkeen sisältä, ja he ottivat asiakseen vähätellä uutta puheenjohtajaansa. Toimittuaan virassa kaksi vuotta Stanton jäi eläkkeelle vuonna 1892, ja Anthony valittiin hänen paikalleen NAWSA:n johtoon. Kahdeksan vuoden ajan hän hoiti puheenjohtajan tehtäviä ja erosi vuonna 1900, jolloin hän jäi eläkkeelle.
Oikeudenkäynti Susan Anthonya vastaan thumb|280px|Piirros Stantonista (vas.) ja Anthonysta (oik.)