Blue Öyster Cult on samannimisen yhtyeen ensimmäinen albumi vuodelta 1972. Vaikka albumi ei ollut ilmestyessään suuri kaupallinen menestys, se sai hyviä arvosteluja kriitikoilta ja sisälsi myöhemmin tunnetuiksi nousseita kappaleita kuten ”Cities On Flame with Rock and Roll”, ”Stairway to the Stars” ja ”Before the Kiss (A Redcap)”, jotka ovat pysyneet näihin päiviin asti yhtyeen soittolistassa.
Taustaa
Yhtyeen esiaste Soft White Underbelly oli perustettu New Yorkissa vuonna 1967. Mukana varsinaisesta tunnetuksi tulleesta kokoonpanosta olivat tuolloin kitaristi Donald Roeser, rumpali Albert Bouchard ja kosketinsoittaja-kitaristi Allen Lanier. Manageriksi yhtyeelle tuli rock-toimittaja, tuottaja ja lyyrikko Sandy Pearlman, joka alkoi hoitaa yhtyeen asioita yhdessä ystävänsä, toimittaja ja sanoittaja Richard Meltzerin kanssa. Yhtyeen musiikki oli alun perin The Doors -henkistä, länsirannikon psykedeelisestä soundista vaikutteita ottavaa rockia. Elektra-levy-yhtiö kiinnostui yhtyeestä ja tarjosi sille levytyssopimuksen, mutta nauhoituksista huolimatta albumia ei julkaistu ja yhtiö tiputti yhtyeen listoiltaan. Laulaja-kitaristi Eric Bloomin tultua mukaan vuonna 1969 suunta muuttui enemmän tavanomaisempaan rockiin. Kokoonpanon nimi vaihtui kahdesti, se oli ensin Oaxaca, ja sitten Stalk Forrest Group. Kokoonpano vakiintui vuonna 1970, kun basistiksi tuli Albert Bouchardin veli Joe Bouchard. 1971 yhtye sai lopulta levytyssopimuksen Columbia Recordsilta. Yhtiön tuottaja Murray Krugman oli etsiskellyt Black Sabbath -tyylistä yhtyettä ja näki yhtyeessä nämä mahdollisuudet. Nimi tosin vaihtui vielä kerran, tällä kertaa Sandy Pearlmanin ehdotuksesta Blue Öyster Cultiksi.http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_02.htm#02_04 BÖC faq - "pre-history of the band"http://www.blueoystercult.com/History-main.html Yhtyeen historia virallisella sivustolla
Albumin nauhoitukset ja materiaali
Albumi nauhoitettiin lokakuussa 1971 David Lucasin Warehouse-studioilla New Yorkissa. Lucas oli nauhoittanut yhtyeen demon, jolla se sai sopimuksen Columbialta.http://www.blueoystercult.com/History/history3.html Yhtyeen historia 1969-1970 kotisivuilla Albumin tuottajina toimivat Murray Krugman, Sandy Pearlman ja Lucas. Kappaleet ovat pääosin yhtyeen jäsenten säveltämiä yhdessä Pearlmanin ja Richard Meltzerin kanssa. Sanoituksellisesti kappaleet keskittyvät populaarikulttuurin eri ilmiöihin, yhtyeelle tyypillisiksi tuleviin tieteis-aiheisiin sekä muihin ”salaperäisiin” ilmiöihin. Musiikillinen suuntaus on hard- ja heavy rockissas. Vaikutteita on havaittavissa myös psykedelisestä ja bluesrockista.
Avauskappaleena on nopeatempoinen hard rock-kappale "Transmaniacon MC", joka viittaa moottoripyöräjengeihin (MC = motorcycle club). Kappaleessa sivutaan kuuluisaa vuoden 1969 Altamontin ilmaisfestivaalia, jossa Hell's Angels -ryhmä käyttäytyi väkivaltaisesti yleisöä kohti.
"I'm on the Lamb, But I Ain't No Sheep" on southern rock -tyylinen kappale. Musiikillisesti kappaleen riffi pohjautuu Jimi Hendrixin "Hey Joe"-kappaleen kitarakuvioonhttp://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_03.htm#03_01 BÖC faq - "discography". Kappale nauhoitettiin uudestaan erilaisella sovituksella ja "The Red & The Black"-nimisenä seuraavalle Tyranny and Mutation-albumille. Yhtye esitti kappaletta jo vuonna 1969, kun se toimi vielä Soft White Underbelly-nimisenä.
"Then Came the Last Days of May" on Donald Roeserin säveltämä ja laulama blues-henkinen balladi. Sanoitus perustuu tositapahtumaan, jossa kolmea opiskelijaa ammuttiin huumekaupan yhteydessä Tucsonissa.http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_05.htm#05_06 BÖC faq - "song references"
"Stairway to the Stars" on nopeatempoinen hard rock-kappale "Transmaniacon MC":n tyyliin. Kappaleesta tuli myöhemmin avausnumero yhtyeen konsertteihin.
Sitä seuraava "Before the Kiss (A Redcap)" (alun perin nimeltään "Conry's Bar") perustuu tositapahtumaan Conry's Bar-nimisessä baarissa, jossa kappaleen sanoittaja Sandy Pearlman todisti tapahtumaa, jossa barbituraatti (a redcap) vaihtoi omistajaa suudelman välityksellä. Musiikillisesti kappale kulkee raskaan riffin ja tuplakitaroinnin myötä.
Joe Bouchardin "Screams" on psykedelis-vaikutteinen ja "hämärä"-tunnelmallinen ja Bouchardin mukaan kappale kertoo hänen muutostaan New Yorkiin ja liittymisestään rock-yhtyeeseen.
Samaa linjaa jatkaa The Doors-henkinen "She's as Beautiful as a Foot". Kappaleen alkuperäinen nimi oli ollut "He's as Beautiful as a Foot".
"Cities on Flame with Rock and Roll" on vuosien aikana kohonnut yhtyeen tunnushymniksi ja yhdeksi sen suurimmista klassikoista. Kappaleen laulajan Albert Bouchardin mukaan sen inspiraationa ovat olleet etenkin Black Sabbathin "The Wizard" -kappale (samanhenkinen pääriffi), MC5:n "Motor City is Burning" (sanat) ja King Crimsonin "21th Century Schizoid Man" (rakenne). Kappaleen alkuperäinen nimi oli ollut "Siren Singalong".
Yhtyeen ja Pearlmanin säveltämä "Workshop of the Telescopes" on keskitempoinen hard rock-kappale.
Albumin päättää kevyempi, country-henkinen "Redeemed", jonka sanoitti ja myi yhtyeelle laulaja-lauluntekijä Harry Farcas. Kappaleen alkuperäinen nimi oli "Sir Rastus Bear".
Vuoden 2001 remasteroidussa CD-versiossa on neljä bonus-kappaletta, jotka ovat peräisin vuonna 1969 Columbia-yhtiölle tehdystä demosta, jonka yhtiö kuitenkin tuolloin vielä hylkäsi.
Albumin julkaisu ja vastaanotto
Blue Öyster Cult julkaistiin tammikuussa 1972. Kannessa on mustavalkoinen maalaus avaruudessa olevasta "huoneistosta" ja kuvassa näkyy myös yhtyeen symboliksi muodostunut koukun ja ristin, eli Kronoksen, symboli. Kannen suunnitteli Bill Gawlick. Singlenä julkaistiin kappale "Cities on Flame with Rock and Roll", joka sai jonkin verran soittoaikaa New Yorkin radioasemilla. Albumin myötä yhtye pääsi kiertueelle isompien artistien, kuten Alice Cooper, The Byrds ja Mahavishnu Orchestra, kanssa.
Albumi ja single eivät menestyneet listoilla kovinkaan vahvasti, mutta kriitikot ottivat albumin positiivisesti vastaan: Rolling Stone-lehden Lester Bangs kirjoitti yhtyeen olevan "New Yorkin ensimmäinen kunnolla rokkaava ryhmä" ja ennusti yhtyeelle pitkää uraa.https://web.archive.org/web/20080119115049/http://www.rollingstone.com/artists/blueoystercult/albums/album/185387/review/6067531/blue_oyster_cult arvostelu Rolling Stone-lehdessä Circus-lehti nimesi albumin "ehkäpä 1970-luvun parhaaksi levyksi" ja Village Voicen Robert Christgau sanoi albumin olevan "tiukin ja musikaalisin paketti sitten The Whon Who's Next-albumin.http://www.robertchristgau.com/get_artist.php?name=Blue+Oyster+Cult arvostelu Robert Christgaun sivustolla
Myös nykypäivän kriitikot arvostavat albumia; Allmusic-sivuston arvostelija kehuu yhtyeen aikaansaamaa, tarvittaessa "kolmen kitaran voimaa" ja onnistuneita sanoituksia ja riffejä.http://www.allmusic.com/album/blue-%C3yster-cult-mw0000652605 arvostelu Allmusic-sivustolla Sputnik Music-sivuston kriitikko puolestaan sanoo albumia "hienoksi debyytiksi Amerikan Black Sabbathilta"http://www.sputnikmusic.com/review/3862/Blue-Oyster-Cult-Blue-Oyster-Cult/ arvostelu Sputnik Music-sivustolla ja internet-kriitikko Mark Prindle kehuu albumin "siistejä riffejä ja epätodellisia sanoituksia".http://www.markprindle.com/blue.htm#blue arvostelu Mark Prindlen sivustolla
Kappaleet A-puoli
B-puoli
Remasteroidun version bonuskappaleet
Singlejulkaisut
"Cities on Flame with Rock and Roll" / "Before the Kiss (A Redcap)" (7" single) "Cities on Flame with Rock and Roll" (mono- ja stereoversiot, editoitu, 7" promosingle)
Kokoonpano Donald ”Buck Dharma” Roeser – kitara, laulu Eric Bloom – laulu, ”Stun”-kitara, kosketinsoittimet Albert Bouchard – rummut, laulu Joe Bouchard – basso, laulu Allen Lanier – rytmikitara, kosketinsoittimet
Andy Winters - basso (bonuskappaleet)
Tuotanto
Sandy Pearlman ja Murray Krugman - tuottajat David Lucas - avustava tuottaja, nauhoitus Bill Robertson - nauhoitus Bill Gawlick - kansitaide
Arvosteluja
Allmusic () Sputnik Music () Progarchives () Rolling Stone (kehuva) Mark Prindle (8/10) Robert Christgau (B+)
Julkaisuhistoria
tammikuu 1972: Columbia, PC 31063, US, LP 1972: CBS, S 64904, UK, LP 1972: CBS, 64904 / 32025, EU, LP 1987: Columbia, CK 31063, US, CD 198?: Columbia, 4688742, EU, CD 2001: Columbia / Legacy, CK 85482, US, CD, remasteroitu + bonuskappaleita 2001: Columbia / Legacy, 502234 2, EU, CD, remasteroitu + bonuskappaleita 2012: Sony Music, osana The Columbia Albums Collection-boksia, sama kuin 2001
Lähteet
Luokka:Vuoden 1972 esikoisalbumit Luokka:Blue Öyster Cultin albumit